Maikka on poissa
21.1.2021 19:32 Uutiset / Jaoston pääsivusto

Maikka on poissa

Maikka on poissa

Narukeräperhettä on koskettanut suru-uutinen. Yksi seuran pitkäaikaisista ”veteraaneista”, Marja-Liisa Mäntylä, poistui joukoistamme yllättäen ja äkkiä. Toki tiedettiin hänen vakava loukkaantumisensa kesällä, ja pitkä koko loppuvuoden kestänyt kuntouttamisensa, mutta tuntien Maikan positiivisen asenteen ja elämänhalun, tieto tuli yllätyksenä ja järkytyksenä.

Maikka syntyi Tyrväällä 25.6.1942. Kun sitten perhe muutti Laviaan Maikan ollessa 16-vuotias, poimi Jussi sievän kaunottaren huomaansa. Pari avioitui 1962 ja nuoripari muutti seuraavana vuonna Poriin. Esikoinen Jouni syntyi ja sittemmin Lasse. Poikien maininta on oleellista, sillä juuri he ovat se magneetti, joka on vetänyt myöhemmin äidin ja isän mukaan Narukerän seuratoimintaan. Koko työuransa Maikka teki vakuutusyhtiöiden palveluksessa, viimeksi If:llä, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 2005.

Maikka oli iloinen, seurallinen, ystävällinen ja tyylikäs. Sosiaalisen luonteensa takia hän oli monissa riennoissa innolla mukana, usein sihteerinä, kuten vuosia Narukerässäkin. Yhdistysten määrää, joissa Maikka toimi, ei tiedä kukaan. Aviomies Jussi kieltäytyi ehdottomasti arvioimasta lukua, kun sitä häneltä kysyttiin. Maikalla oli monta rautaa tulessa, mutta Narukerän onneksi, jääpallo taisi sittenkin olla se rakkain.

Poikien jääpalloharrastuksen myötä Maikka nähtiin yhä useammin jääpallopaanan reunalla, kun Lasse innostui kokeilemaan jääpalloa kaverinsa Kimmo Kivelän kanssa. Laji innosti poikia ja Maikka lähti mukaan kioskitoimintaan ja isoveli Jouni myös monenlaiseen seuratoimintaan. Kun Porin iso tekojäärata 1985 valmistui, koko Mäntylän perhe pyöri jääpallon parissa.

Maikka toimi vuosikymmenen Narukerän sihteerinä ja teki talkoita aina, kun vaan tarvittiin niin kioskissa kuin teatterinarikassakin. Iloisena hän aina muisteli pelireissuja, kun matkattiin kannustamaan omia mitalitaistoissa. Herskyvä huumori kulki aina matkassa. Kerran kioskiin tullessaan hän alkoi kertoa aamun tapahtumistaan kotona, miten puolukkahillopurkki ei meinannut millään aueta. Kun kansi sitten lopulta antoi periksi, ampaisi hillo purkista ympäri keittiötä kattoa myöden. Maikka kertoi tapausta vähemmän harmissaan: ”Saanpa nyt uuden keittiön.”

Iloinen mieli kulki mukana loppuun saakka. Kun Maikka sitten loukkaantui vakavasti viime vuoden elokuussa, eli Keränaisten porukka hengessä mukana, ja Maikkaa odotettiin kotiutettavaksi tammikuun lopulla. Laaja jääpalloväen joukko jää muistelemaan iloista Maikkaa kiitollisuudella ystävyydestä ja yhteisistä hetkistä.

Hannu Neva

Elina Wallin


   
Lisää uutisia
Narukerä ry
Kategoriat